Luin juuri artikkelin Tampereen City-lehdestä jossa käsiteltiin "älylääkkeitä". Kaiken maailman piristeitä, muistia, keskittymiskykyä ja tehokkuutta lisääviä lääkkeitä, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu esim. alzheimerin, dementian, ADHD:n, narkolepsian, yökastelun ym. hoitoon.

Näitä ihmiset nyt sitten napsii parantaakseen omaa oppimistaan, muistiaan, keskittymiskykyään, tehokkuuttaan jne. Mutta eivät välttämättä sairasta yllä mainittuja sairauksia. Aika tyhmää, sivuvaikutukset saatika pitkäaikaisvaikutukset on varmaan tosi kivoja. Onneksi olkoon! Suomessa ei ole vielä niin yleistä mutta artikkelin mukaan Ameriikoissa olisi. Siellä oppilaista opettajiin popsii jotain. Ja artikkelin mukaan itseasiassa napit toimii! Loistavasti! Tosin pienellä sivuvaikutuksella, eli luovuuden katoamisella (no onko se nyt sitten huono asia muka, kysyy monet, mutta on se!)

Jos artikkeli tosiaan pitää paikkansa ja tällä tavalla ihmiset alkavat jatkossa yhä enemmissä määrin kohentamaan oppimiskykyjään ja tehokkuuttaan, niin sanonpahan vaan, että jo on tyhmää, halpamaista, huijaavaa ja epäreilua!

Minä en kyllä ikinä menisi napsimaan mitään epämääräisiä tabuja, jotka ei edes kuulu minulle (en tietääkseni sairasta mitään johon pitäisi napsia lääkkeitä) vain sen takia, että menestyisin paremmin koulussa tai töissä. Ehkä minun pitäisi, tosin. En ole maailman paras koulussakävijä, en jaksa kauhean kauan keskittyä samaan asiaan, en saa koskaan mitään valmiiksi (aloitettua sitäkin enemmän), keskittyminen on usein hukassa ja väsyttää koko ajan niin maan saakutisti.

Aivan sama. Ennenkin on pärjätty ilman mitään "dopingeja" joten pärjätään nytkin.

Pikemminkin sanoisin, että nappeja popsivat huijaavat itseään ja muita ja asia on epäreilu meitä "hieman tyhmempiä" kohtaan jotka emme halua popsia epämääräisiä nappeja. Artikkelissa oli esimerkkinä oppimiskilpailut ja pääsykokeet. Nytkin jo vaikea päästä kouluihin niin entä sitten kun sinne hakee napeilla täytettyjä "einsteineja". Tai jos kuten artikkelissa oli esimerkkinä, työtoveri suoriutuu työtehtävistä uskomattomalla nopeudella ja tarmolla popsittuaan nappeja niin totta kai tämä näyttää paremmalta työnantajan silmissä. Ei kuulosta minusta reilulta. Entä jos ihmisillä ei ole varaa näihin nappeihin ja niitä silti haluaisi?  Sekin olisi epäreilua. Lääkkeet eivät kuulu halvimpiin ostettaviin. Eikä kaikkia anneta kuin reseptiä vastaan, joka pitää sitten taas hakea lääkäriltä. Kadulta saa, tosin siitä ei ole varmaa mitä pitää sisällään ja hinta on mitä on. Ainahan sitä voi myös käydä sairastavan kaverin lääkekaapilla.

Ameriikoissa on lukukausimaksut joten oppilaisiin kohdistuu suuria paineita päästä läpi tenteistä jotta pääsee jatkamaan. Jos epäonnistuu saattaa opiskelu pitkittyä uudella isosummaisella lukuvuodella. Entä jos Suomeen tulee samanlainen lukukausimaksujärjestelmä (tästäkin voisin kirjoittaa, ottaa päähän meinaan). Nytkin monella opiskelijalla on vaikeuksia suorittaa opintojaan loppuun. Haluaako valtio tehdä opiskelijoistaan tällä menolla narkkareita? Paineen lisääntyessä piristeiden käyttö saattaisi räjähdysmäisesti kasvaa ja kyllä, joillakin lääkkeillä on taipumus aiheuttaa riippuvuutta. Sain tietooni tosin, että yritetään kehitellä ihan omaa "älylääkettään", ihan oikeaan omaan tarkoitukseensa. No se on hyvä se. Oikea lääke oikeaan asiaan. Mutta sallikaa minun nauraa vielä vähän. 7. luokan englannin kirjassa oli joskus 90-luvulla hauska juttu jossa oli mainos tämmöisestä "älypilleristä" ja jo silloin nauroin (kyseessä oli siis vitsi). Enkä silloinkaan pitänyt ajatuksesta, enkä uskonut sellaista koskaan tulevankaan. Toisin kävi.

Oli artikkelissa toki myös esitetty jotain hienoa. Lentäjien ja kirurgien työskentely on jonkin tutkimuksen mukaan kuulemma nappien ansiosta saatu loistavaksi. Lentäjät ja kirurgit, jotka periaatteessa ovat vastuussa hengestäsi, niin eikö ole hienoa, että nämä tarjoavat parasta mahdollista osaamista. Toki. Mutta... on tässäkin jokin mutta. Jos itse olisin lentäjä tai kirurgi niin en usko, että silti haluaisin mitään nappeja syödä. Ja itse ainakin luotan näihin jo nyt söivät nappeja tai eivät.

"Älylääkkeet" tuskin tulee koskaan  lääkärin määräämiksi koska tietääkseni "tyhmyys" ei ole sairaus. Vai onko se? Olenko minä sairas kun en ole niin välkky kuin naapurin Jouni-Kalevi tai serkun serkku Selma-Unelma. Saatan olla akateemisesti tyhmempi mutta minulla sentään on luovuutta, toisin kuin kuivilla napinpopsijoilla.

Jos joskus keksitään ihan oma älypilleri niin minä tuskin voin asialle mitään tehdä. Varmasti on edistysaskel lääketieteessä jne. ja minä kyllä periaatteessa pidän edistysaskelista. En vain pidä ajatuksesta, että kohta ympärilläni on pelkkiä napinpopsijoita tarmonpesiä jotka vievät kaikki opiskelupaikat ja työt kun ne nytkin jo viedään ilman nappeja. "No eikö sinun sitten kannattaisi alkaa syömään niitä nappeja niin voit kilpailla samalla tasolla ja lopettaa vinkuminen?" Niin aivan! Samalla tasolla! Totta! Mutta kun minun taso on tämä missä olen enkä halua alkaa muuttamaan sitä keinotekoisesti, se on luonnotonta. Eli minut pakotettaisiin syömään nappeja joita en halua vain sen takia että voin kilpailla ihmisten kanssa joita pidän tyhmempinä kuin minä? Mutta minun pitäisi saada opiskelupaikka tai työpaikka. Dilemma. En näe tässä nyt mitään järkeä.

Voin vain toivoa, että "älylääke" ei aiheuta kauhuskenaariotani. Muuten minulla ei ole mitään vastaan sanomista. Kunhan minun ei tarvitse niitä syödä eikä se tule vaikuttamaan elämääni negatiivisesti.

Mistähän sitä aloittaisi...

Aloitetaan vaikka tästä:

"mutta ei vain osallistu rukoukseen tai laulamiseen. Joskus on sovittu, että lapsi menee tällöin luokan ulkopuolelle hetkeksi."

Minusta tuo olisi kamalaa! En itse ole koskaan rukoilemisesta välittänyt,  mutta kyllä silti aina halusin ja haluaisin olla mukana, oli asia sitten mikä tahansa. Itse lauloimme joka aamunavaus ala-asteella jonkin virren tai vaihtoehtoisesti myös muita lauluja. Virret oli lauluja siinä missä muutkin eikä niitä (itse ainakaan) koskaan mieltänyt mitenkään erikoiseksi silloin muksuna ja laulaminen oli kivaa, yläasteella tuli vaihe jolloin ei virretkään tahtonut kiinnostaa, mutta oli siellä silti muutama lemppari. Saatika, että joutuu oven ulkopuolelle! Ihan kun se olisi jokin rangaistus. Meillä se oli rangaistuksena, että joutui hiukan jäähylle oven ulkopuolelle jos riehui vähän enemmän.

"Ruokarukoukset on lapsille rallatuksia, jotka on opetettu samalla tavalla kuin ihhahhaa -laulu."

Tuo on kyllä totta. Muistan kun leireillä oli kivoja ruokalauluja. Laulettiin hauskoja pieniä juttuja tutuilla sävelillä, tai sitten laulun omalla sävelellä. Ne oli hauskoja. Eikä niitä edes mieltäny, että olisivat olleet jotenkin rukousmaisia. Kun taas ihan pelkkä lausuttu ruokarukous oli kyllä tyhmä eikä sitä kauheasti olisi edes muksuna jaksanut alkaa sanomaan, vaikka lyhyt olikin. Ruuasta tosin pitää kiittää ja olla kiitollinen. Joten en näe pahaksi kiitoksen sanomisen, mutta miten on jos kiittäisimme vaikka keittäjiä kuten me ruuan jälkeen leireillä huusimme yhteen ääneen, että varmasti kuulivat.
Muuten rukous on kyllä turhaa kouluissa ja päiväkodeissa ym. Jos sen haluaa tehdä niin tehköön. Mutta ei tarvitse kuorossa lausua. Itse lopetin rukousten toistamisen jo yläasteella. Eikä kukaan siitä välittänyt. Kirkossakin olin vain hiljaa kun muut rukoilivat Isä meidän. Ei tuottanut ongelmia. Eikä kukaan koskaan nostanut hälyä siitä jos olikin hiljaa. Sitä oli muksuna rukoillut automaattisesti ryhmänä perässä yhdestä kehoituksesta ja tavasta. Seurakunnan leireillä kun olin isosena ja kerhoissa ohjaajana niin toki muutin käyttäytymistäni kristillisempään suuntaan leirin ajaksi, koska kyse oli kristillisestä kasvatuksesta. Mutta ei se minua häirinnyt. Mielelläni leikin mukana ne pienet hetket ja muuten nautin upeista leireistä ja mukavista muksuista. Ei tuota ongelmaa sekään. Tosin monet järkyttyisivät "kaksinaamaisuudestani". Minulla on niin hyviä kokemuksia pienen kylämme seurakunnan toiminnasta että sen takia en luovu kirkostakaan. Kalannin seurakunta on yksi parhaimpia paikkoja pienen kylän nuorille ja lapsille ja nuorisopastori on mitä maan ihanin! Harmillista vain että tuo pastori pistettiin pois viralta ja toiminta on Kalannissa loppunut melkein tyystin. Lapsilla ja nuorilla ei ole enää siellä mitään tekemistä. Ei ole kerhoja, ei nuorteniltoja, ei pastoria joka oikeasti on lasten ja nuorten kaveri vapaa-ajallakin ja jolle voi soitella vaikka keskellä yötä huoliaan (tai no voi sille varmaan vieläkin mutta ei vain enää saa tehdä työtä ja vaikuttaa hänelle tärkeissä asioissa). Vähän aiheen sivusta mutta monelle pienelle kylällekin juuri seurakuntatoiminta on ainut aktiviteetti mitä tarjotaan. Joten sanoisin, että joillekin paikkakunnille kristillisyys on hieman hyväksikin. Vaikkakin toiminnan pystyisi myös muuttamaan epäkristilliseksi, mutta nuorisotalojenkin pito on kallista jotta kukaan sitä lähtisi pitämään, tosin kirkolla olisi varmasti siihen varaa. Tosin, eipä se varallisuus koskaan ole ainakaan Kalannin seurakunnalla näkynyt, että meneehän ne rahat kyllä ihan muuhun kuin mihin pitäisi.

"Jospa kumminkin suosisimme omaa ajttelua ja vapaata järjen käyttöä. Tällöin ei tarvita mitään yliluonnolista tekemään elämästä elettävää.
Ei tarvita Kristusta, ei Allahia... ei Aku Ankkaa tai Joulupukkia. Ihan omat aivot vain..."

Oi kyllä! Oma ajattelu ja järjen käyttö on sallittua kaikille! Aina! Mutta lapsille se on välillä vähän hankalampaa (ja nykyistä useammille aikuisille mitä olen sivusta seurannut.) Mutta sanoisin, että liiallinen teoreettinen ja tieteellinen ajattelutapa ei ole pienelle lapselle hyväksi. Toki faktoja voi kertoa, mutta lapsikin ymmärtää rajallisesti. Vanhemmiten sitten ymmärtää vähän paremmin. Kyllä lapsen kuuluu käyttää mielikuvitustaan ja nähdä keijuja ja tonttuja (jotka muutenkin ovat loistavia kasvatusapukeinoja) ja muuta vastaavaa, kuulla eläinten puhuvan jne. Miten muuten niiden mielikuvitus kehittyisi. Tarinat ja sadut on ihana keksintö ja yleensä opettavaisia. Jopa ns. kristillisistä tarinoista ja lastenohjelmista löytyy paljon hyvää ja joitakin minun on kovin ikäväkin, jos vertaa mitä soopaa nykyään telkkaristakin tulee. Tosin sanon että opetukset ja asiat pystytään kertomaan myös ilman kristillistä vivahdetta. Mutta onhan se Raamattu ja jotkin tarinat siellä mielenkiintoisia ja jänniäkin. Ihan ok fantasia kirja, jossa on myös muutama pieni historiallinen vivahde niinkuin monessa muussakin kirjassa. Raamattua ei suinkaan tarvitse pelätä. Kirja kuin kirja kirjahyllyssä. Siitä nostetaan häly vain siinä tapauksessa kun jotkut nyt vain sattuvat olemaan sitä mieltä että se on täysin totta ja toiset taas ovat eri mieltä. Sama asia se olisi jos minä alkaisin tivaamaan että Taru Sormusten Herrasta tai Harry Potter on totta. Minä uskon siihen, muut eivät. Ja sanoivat muut mitä, minä silti uskon siihen. Nyt sitten aletaan menemään jo lähemmäs mielipideasioita. Mutta onhan uskonasiatkin suurimmaksi osaksi mielipideasioita ja niistä jos mistä ihmiset vetävät pienistäkin asioista herneen nenään.

"mitä enemmän he saivat tietoa jo pienistä pitäen eri maiden tavoista ja muualla asuvista ihmisistä, kulttuureista ja uskonnosta, sitä suvaitsevampia he ovat. Lapset eivät lokeroi kavereitaan uskonnon, ihonvärin, kulttuurin tai rukoustavan mukaan. Ainoat kriteerit ovat, onko kaveri reilu ja mukava. Moniko aikuinen ajattelee samoin? Valitettavasti suhtautumistavat opitaan enimmäkseen kotoa."

Juurikin näin. Kauheasti on ollut joka paikassa keskustelua, että uskonto pitäisi saada pois koulujen oppiaineistakin. Mutta minusta se olisi hyvin suuri virhe. Uskonnon voi pitää mutta opetussuunnitelmaa voisi muuttaa suuntaan jossa keskitytään kaikkiin uskontoihin ja tutustutaan niiden historiaan ja siihen mitä ne pitävät sisällään, kuten myös tarinoihin ja huomata miten samankaltaisia tarinoita jokaisessa uskonnossa ja mytologiassa on. Ja tämänkin voisi aloittaa sitten joskus 3-5. luokalla.

Ja mitä perinteisiin tulee. Kuulun kirkkoon, en tosin miellä itseäni kristityksi vaikkakin uskonkin tavallaan, mutta tavallaan en, minulla on oma erikoinen elämänkatsomukseni. Pääsiäinen ja Joulu on nykyäänkin enemmän Pääsiäispupua, trulleja ja Joulupukkia, tonttuja. Itselle nuo juhlat ovat myös enemmän näille olennoille, ovat olleet jo lapsesta saakka. En vietä pääsiäistä tai Joulua kristillisistä syistä, vaan puhtaasti ihanien perinteiden ja hienona "verukkeena" rauhoittumiselle, lomalle ja yhdessäololle. Sanokaa vanhoilliseksi (ikää minulla on 22v) mutta rakastan perinteitä ja niitä pieniä juttuja jotka nyt vain historian syystä ovat muotoutuneet näihin suuntiin, olivat ne sitten kristillisiä tai ei, minä en ainakaan jaksa alkaa niitä erottelemaan kun kuuluvat jo jokapäiväiseen elämään ilman mitään sen suurempia ongelmia tai kummallisuuksia. Voisinpa sanoa että minun perinteisiini sekoittuu sekä kristillistä että vanhaa kansanuskoa ja myyttisiä olentoja, mutta myös ehkä pieniä vaikutteita muistakin uskonnoista (pitäisiköhän sitä perustaa oma uskonto...). Ja voin sanoa että muksuna en ajatellut tähän tapaan. Kyllä elämänkatsomukseni on muotoutunut ihan omassa päässä sitten vanhemmiten pikkuhiljaa, ja koko ajan se muuttuu. Merkitystä on sillä että miten kasvatamme lapsemme. Ja välttämättä sekään ei auta. Täysin kristillisen kasvatuksen saanut lapsi voi alkaa vanhemmiten ajattelemaan että täyttä huuhaata tai vaihtaa uskontoa. Täysin ateistisen kasvatuksen saanut lapsi voi vanhemmiten alkaa kiinnostumaan uskonnoista siinä määrin, että ottaakin jonkin uskonnon omakseen. Ihan ihmisestä itsestään ja mielestä kiinni vaikkakin kasvatuksella ja vaikutuksilla on kyllä omat roolinsa jokaisen ihmisen elämää. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää kyseenalaistamme vähän kaiken ja toisaalta taas uskomme ties mihin. Lapset ovat kiinnostuneita asioista ja kyselevät paljon, totta kai ja hyvä niin, mutta mahdotontahan se on sanoa ekaluokkalaisesta, että miten tämä ja tuo asia tulee vaikuttamaan pienen lapsen mieleen ja lapsen tulevaisuuteen. Maailmassa on paljon pahaa ihan luonnostaankin (onhan täällä ihmisiä) ja emme pysty suojelemaan lapsiamme kaikelta jolta varmaan haluaisimmekin. Se on vain mahdotonta. Varsinkin nyky-yhteiskunnassa. Se on ihme jos pystyt pitämään jotain asioita salassa tai että mistään tuutista ei "aivopestäisi" väkeä joko uskontoihin tai ostamaan tämä hieno laite joka tiskaa, pyykkää ja linkoaa samaan aikaan, tai kertomaan sinulle että olet liian lihava ja sinulla on ryppyjä tai että älä syö sitä tai tätä kun kuolet kuitenkin.

Taisi mennä jo vähän asian vierestäkin välillä... niin käy joskus kun innostuu.

Kiitos ja anteeksi.

-Lilli-

Suomi, tuo raiskausten luvattu maa! Niin ja lasten hyväksikäytön. Ja mitähän vielä... Veropetosta tai kunninanloukkausta ei tosiaan kannata tehdä. Siitä saa jo 5 vuotta, hyvässä lykyssä kauemminkin. Huudat naapurilles, että koitas nyt sika saada se autos parkkiin, että muutkin päästää kotio ja kappas! Luetkin tiilenpäitä seuraavat kaksikymmentä vuotta kun naapuris veti asian oikeuteen. Eikä tietenkään puhuta halaistua sanaakaan tutkinnoissa selvinneistä asioista, että naapuri olikin juuri tulossa kotiin onnistuneelta raiskausreissulta ja autokin täynnä alaikäsiä "serkun muksuja jotka on yökylässä kun serkku on laivalla" jotka pääsee vähän "leikkimään". Tai mainitaan mutta ei noteerata. Tokihan se kunnianloukkas on pahempi asia! Ei toista nyt siaksi saa haukkua keskellä kirkasta päivää ihmisten kuullen! Kauheet henkiset traumat kun kutsutaan mudassa rypeväksi eläimeksi! Hyi kamala!

Muoks:

Jatketaanpa nyt sitten vielä samalla mallilla kun kerta alkuunkin päästiin.

Kun kerta varkailtakin joissain kulttuureissa viedään käsi niin miten ois jos raiskaudesta vois menttää heppinsä :) Tai naiset puolestaan... klitoriksensa? Vai mitähän niille keksis... Ei ainakaan voisi toistaa.

Sitten tämä ihana "puolusta itseäsi" dilemma. Raiskaushan on tuomittavaa jos saattaa ihmisen pelkotilaan tai muuhun tilaan jossa tämä on kykenemätön puolustamaan itseään... jotenkin tää nyt taitaa aina unohtua kaikilta, että oikeen laissa sanotaan näin! Noh... mitä jos puolustaakin itseään? Hyvässä lykyssä saat aiheutettua muutaman hassun mustelman raiskaajalle ja silti joudut raiskatuksi. Mitä tekee tuomioistuin? Joudut maksamaan aiheuttamastasi tuskasta raiskaajalle, niistä muutamasta mustelmasta... 'Ai niin sut raiskattiinkin? No ei se nyt ollut mitään! Kato näitä mustelmia! Aivan hirvittävän (nuppineulanpään) kokosia mustelmia!' Sama juttu jos pääset pakoon. 'Voi hitsi, pano epäonnistu, no mustelmat jäi. Ruvetaanpa syyttää pahoinpitelystä.' "Miksi pahoinpitelit henkilö x:n?" "Yritti raiskata, löin ja juoksin pakoon." "Löit ihmistä! Hyi sinua! Maksa korvauksia!" "Se yritti raiskata!" "Ei tapahtunut mitään, sinä vahingoitit toisa, maksa!"

Summa summarum. Eli pitäisi siis ottaa kaikki paska vastaan, eikä koskaan, ikinä, milloinkaan puolustaa itseään ja omaa henkikultaansa koska nämä oikeat rikoksentekijät alkaa valittamaan asiasta ja sitten ollaan aina niiden puolella... Eli on siis parempi kuin tulee raiskatuksi ja hakatuksi henkihieveriin siellä katuojassa kuin puolustaa itseään? Ja sitten vielä maksettaisiin korvauksia näille, jotka oikeasti on tehnyt väärin. Ehkä sanotaan, sormi hiukan pystyssä, että noh noh, ethän enää tee noin. Ja päästetään menemään rahat kourassa etsimään uusia uhreja? Kertokaa mulle jos tässä on joku järki, koska mä en oo sitä vielä löytäny... ja en mä nyt ihan niin tyhmä voi olla...

Sitten asiasta hiukan viereen mutta edelleen liittyen tuomioihin ja muihin:

Miksei koskaan opita, että ei se kolmesti murhannut psykopaatti oo tehny vieläkään parannusta. "No tää on nyt neljäs kerta kun tää päästetään vapaaksi. Muilla kerroilla se kävi aina lahtaamassa uuden ihmisen. Mut kyl se nyt on tosi kiltisti. Se on käyttäytyny niin mukavastikin. Ei se mitään enää tee" "pam, släsh, muahhahhaa" "Oho no taas se on täällä mut kyl se kovasti katuu tekojaan tällä kertaa joten annetaan ehdollinen"

Mikä näitä ihmisiä vaivaa!! Joskus tekisi mieli vaan.... ärrrinmurrrrrrin! Onko se kuinka tuomittavaa jos iskee hampaansa tuomion antajiin? Jos kuitenkin suurin osa kansasta (ainakin sen perusteella mitä minä olen kuullut) on samaa mieltä minun kanssani?

Äidin synttärikortti 2008
 

Siskontytön synttärikortti 2009

Hannen synttärikortti 2009

Kummitytön/veljentytön kastekortti 2009

Tuiren synttärikortti 2009

Annen synttärikortti 2009

Vanhimman veljenpojan synttärikortti 2009

Vanhimman veljenpojan synttärikortti 2008

Keskimmäisen veljenpojan synttärikortti 2008

Isänpäiväkortti 2008

Kummipojan/siskonpojan synttärikortti 2009

Kummipojan/siskonpojan ystäväpäiväkortti 2009

Annen ystävänpäiväkortti 2009

Hannen ystävänpäiväkortti 2009

Veljen perheen ystävänpäiväkortti 2009

Miehen kummitytön/veljentytön ystävänpäiväkortti 2009

Äitienpäiväkortti 2009 ulkoa

Äitienpäiväkortti 2009 sisältä

Isän synttärikortti 2008 päältä

Isän synttärikortti 2008 sisältä

Siinä nyt sitten vähäksi aikaa. Ootakaahan vaan kun näette tämän vuoden joulukortit ;) 

Eli nyt Vieno Rouva ei edes tunne meitä vaikka kävi ovellakin jo huutamassa ja haukkumassa äiteä -_- 

Näin tällä kertaa. Saapas nähdä mitä seuraavaksi.

Nyt saatiin äksöni.

Kontaktia on luotu.

Tapahtuma käytävässä:

Äiti oli lähdössä töihin. Oli jo valmiiksi kiukkusella päällä. Rappusissa vastaan tulee naapuri ja perässä Vieno Rouva. Äiti sanoo päivää molemmille. Vieno Rouva vastaa päivää. Kävelee ylös ja alkaa sieltä huutelee äitelle että "koskas te heitätte sen äijän ulo?" Äiti sanoo takasin että ei meillä edelleenkään asu ketään äijää. Jottain mutisi Rouva ja meni omaan asuntoonsa. Äiti lähti töihin.

Noh. Muutaman päivän päästä jatkuu laput

"B34 asukkaat!

Heittäkää toi häiritsevä "äijä" (epämääräistä sotkua luultavasti sana "ulos"). Hänellä ei ole aina oikeutta minua häiritä.

B40 asukas"
 

On kuulunut epämääräistä huutamista. Muutamat 8 aikaan aamulla, eri aikoihin päivällä. Patteria ei ole tietääkseni hakattu enää sen jälkeen kun huusin vähän kovempaa olkkarista että nyt loppu! 

Mutta tänään! Olin lähtenyt teatteriin kun äiti kuuli kun ovikello soi ja kauhee pauke oven takana. Menee toki avaamaan. Siellä Rouva on ja alkaa huuteleen että nyt loppu se mekkala. Äiti sanoo takasin että se mekkala tulee kyllä sieltä hänen puoleltaa. "No hänen täytyy huutaa kun se mekastus tulee hänen pää sisään että mikä tää tämmönen peli on. Heittäkää ne äijät sieltä pois" Äiti selittää että täällä ei ole ketään muuta kuin hän itse että tule vaikka katsomaan. "En varmana tule, ties mitä äijiä siellä on. Mikä nainen te oikein olette. Oletteko te jokin huora." Äitellä meinas mennä käämit ja korotti ääntäänkin ja oli kuulemma lähellä ettei hyökänny Rouvan kimppuun. On kuulemma isännöitsijälle Rouva kertonut että täällä ramppaa äijiä aivan järettömästi ja väitetään että asuu vaan äiti tyttärensä kanssa. 

Oli kyllä viimenen niitti äiteelle. Kun aletaan huorittelemaan. Isännöitsijälle menee huomenna ja vie laput mukanaan. Saa nähdä miten käy. Tuskin mitään. Mutta saisivat nyt edes lapsille ilmottaa että veisivät Rouva paran hoitoon tai jotain.Toi alkaa mennä jo vähän liiallisuuksiin -_-

Niin ja sanottakoon tähän tosiaan että minä olen sillä kannalla, että abortit on hyvä juttu. Siis siinä mielessä että jos sellaisen haluaa niin senkun ja jos ei halua niin sitten ei halua. Ehkäisymenetelmänä (ainoana sellaisena) ei ole hyvä tietenkään. Mutta jokaisella on kuitenkin omat syynsä siihen, jotka varmasti ovat sen ihmisen tilanteen ottaen huomioon juuri oikea sillä hetkellä, sen ihmisen mielestä. Siinä vaiheessa on toisen turha tulla sanomaan että ei kun teet näin. Toinen ihminen voi nähdä tilanteen eri tavalla mutta sekin on täysin omista kokemuksista, elämänkatsomuksesta ja uskomuksista johtuva katsanto tapa. Lopultahan eläähän jokainen ihminen tässä maailmassa niinkuin itse ajattelee että on "oikein" elää. Toisen mielestä on oikein auttaa hätääkärsiviä, toisen mielestä on oikein eliminoida alempiarvoiset ihmiset maan päältä. Toisen mielestä on oikein syödä sikaa, toinen näkee taas oikeaksi lehmien palvomisen. Toisen mielestä on oikein hyväksyä abortti, toinen vastustaa sitä henkeen ja vereen.

Mitä voi sanoa... olemme erilaisia. Ei ole yhtä ainutta oikeaa. On olemassa moraalikäsitys mutta sekin on häilyvä ja erilainen heti kun astutaan toiseen maahan... ehkäpä jo toiseen paikkakuntaan... naapuriin. Meneppä kysymään naapuriltasi ihan mistä asiasta tahansa niin huomaat että joko tämä on ihan eri mieltä sinun kanssasi, samaa mieltä tai sitten on jotain samaa mutta jotain eriäkin. Mielipideasia... eihän niistä voinut kiistellä? Itseasiassa ne ovat niitä asioita joista ainoastaan kiistellään.

Elämme dilemmassa. En voi kertoa mitä pitäisi tehdä. Ihmisten on hyvä päättää itsestään ja ihminen varmasti haluaakin päättää itsestään. Mutta välillä on asioita joita olisi hyvä "päättää" ihmisten puolesta. Joita ei tosin kannata antaa ainakaan tiettyjen ihmisten päätäntävaltaan. Historiasta voimme oppia että mielivaltaisia ihmisiä on (ja tulee olemaan) päättämässä ja se heijastuu lopulta jokapuolelle.

Mutta palatakseni tästä suuremmasta ongelmakysymyksestä pienempään aborttikysymykseen jota nyt paisutellaan aivan järettömiin sfääreihin juurikin edellisen dilemman takia; jos nyt kävisi niin että olisinkin raskaana niin abortin tekisin. Miettisin varmasti hetken vielä paremmin ja miehen kanssa juttelisin ja ottaisin selvää toimenpiteestä ja riskeistä mutta uskon silti päättyväni aborttiin. Asun äitini kanssa, mies opiskelee, en itse ole töissä, en omista ammattia, minulla ei ole työkokemusta, elän oikeastaan "parhainta aikaani nuoruudesta", edessäni on suunnitelmia joihin liittyy opiskelu ja itselle ammatin saanti, rahaa ei ole eikä tule olemaankaan "hetkeen" ainakaan (ellen lottovoittoa saa, tosin en lottoa) , tukia on vähän ja niitä tulisin saamaan vähän jos lainkaan, säästöjä ei ole, perheenjäseniltä ei raha-apua kun ovat vaikeuksissa jo itsekin, omasta henkisestä hyvinvoinnista ei voi mennä takuuseen tällä hetkellä, ei myöskään fyysisestä. Toisinko siis lapsen tällaiseen maailmaan? Minulla ei olisi lapselle tarjottavaa. Muuta kuin ehkä rakastavat vanhemmat, ja sekin ehkä. En voi luvata että jaksaisin ja olisin "valmis" vanhemmuuteen (onko siihen koskaan valmis?). Tiedän tapauksia kun lapsi on hankittu, vahingossa, ja eletään niin että juuri ja juuri saadaan lapselle ruokaa. Hyvä se on hyvin toimeen tulevien sanoa, että lapsi ei ole taloudellinen rasite tai muuten ongelmallinen asia (voit etsiä tästä blogista kirjoituksen Hyssälän kommentista kun kehotti opiskelijoita lapsentekoon). Toista se on kun aletaan katsella tavallisten duunarien elämää varsinkin näin ihanalla lama aikana. 

Ja minusta tuntuu että taas eksyin aiheesta. Mutta kunhan puhun taas suuni puhtaaksi. Vaikka asiasta olisi minulla kyllä paljon muutakin sanottavaa. Mutta tällä hetkellä olen nyt laiska enkä jaksa yksinkertaisesti kirjoittaa. Enkä vaivata päätäni koska minua alkaa vain suututtamaan entistä enemmän mitä enemmän alan sitä pohtimaan.

Siispä tässä teille loppukevennys nro 1   ja nro 2

(sivuutin kokonaan nämä ah aina niin ihanat uskovaiset koko jutusta mutta jos olisin niistä alkanut taas sanottavani sanomaan en pääsisi ikinä nukkumaa ^^' siitä ehkä joskus myöhemmin...)

Tarvitset:

Valmis korttipohja (avattava, ei välttämättä tarvitse olla) jossa keskellä leikattu kuusi (tai kartonkia johon itse voi leikata kuusen)

Silkkipaperia

Puukuviotähti (tms)

Saksia

Liimaa

Hopea tussi

Korttipohja kuusen taakse on liimattu silkkipaperi. Latvaan pistetty tähtikuvio ja kultatussilla kirjoitettu joulutoivotus. Muistaakseni kortin sisälle kirjoitin jonkin runon mutta kortti voi hyvin olla myös yksipuolinen, tämä on avattava.