Oli pakko tulla pitkästä aikaa kirjoittamaan kun järkytyin niin kovasti.

Luin juuri artikkelin Tampereen City-lehdestä jossa käsiteltiin "älylääkkeitä". Kaiken maailman piristeitä, muistia, keskittymiskykyä ja tehokkuutta lisääviä lääkkeitä, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu esim. alzheimerin, dementian, ADHD:n, narkolepsian, yökastelun ym. hoitoon.

Näitä ihmiset nyt sitten napsii parantaakseen omaa oppimistaan, muistiaan, keskittymiskykyään, tehokkuuttaan jne. Mutta eivät välttämättä sairasta yllä mainittuja sairauksia. Aika tyhmää, sivuvaikutukset saatika pitkäaikaisvaikutukset on varmaan tosi kivoja. Onneksi olkoon! Suomessa ei ole vielä niin yleistä mutta artikkelin mukaan Ameriikoissa olisi. Siellä oppilaista opettajiin popsii jotain. Ja artikkelin mukaan itseasiassa napit toimii! Loistavasti! Tosin pienellä sivuvaikutuksella, eli luovuuden katoamisella (no onko se nyt sitten huono asia muka, kysyy monet, mutta on se!)

Jos artikkeli tosiaan pitää paikkansa ja tällä tavalla ihmiset alkavat jatkossa yhä enemmissä määrin kohentamaan oppimiskykyjään ja tehokkuuttaan, niin sanonpahan vaan, että jo on tyhmää, halpamaista, huijaavaa ja epäreilua!

Minä en kyllä ikinä menisi napsimaan mitään epämääräisiä tabuja, jotka ei edes kuulu minulle (en tietääkseni sairasta mitään johon pitäisi napsia lääkkeitä) vain sen takia, että menestyisin paremmin koulussa tai töissä. Ehkä minun pitäisi, tosin. En ole maailman paras koulussakävijä, en jaksa kauhean kauan keskittyä samaan asiaan, en saa koskaan mitään valmiiksi (aloitettua sitäkin enemmän), keskittyminen on usein hukassa ja väsyttää koko ajan niin maan saakutisti.

Aivan sama. Ennenkin on pärjätty ilman mitään "dopingeja" joten pärjätään nytkin.

Pikemminkin sanoisin, että nappeja popsivat huijaavat itseään ja muita ja asia on epäreilu meitä "hieman tyhmempiä" kohtaan jotka emme halua popsia epämääräisiä nappeja. Artikkelissa oli esimerkkinä oppimiskilpailut ja pääsykokeet. Nytkin jo vaikea päästä kouluihin niin entä sitten kun sinne hakee napeilla täytettyjä "einsteineja". Tai jos kuten artikkelissa oli esimerkkinä, työtoveri suoriutuu työtehtävistä uskomattomalla nopeudella ja tarmolla popsittuaan nappeja niin totta kai tämä näyttää paremmalta työnantajan silmissä. Ei kuulosta minusta reilulta. Entä jos ihmisillä ei ole varaa näihin nappeihin ja niitä silti haluaisi?  Sekin olisi epäreilua. Lääkkeet eivät kuulu halvimpiin ostettaviin. Eikä kaikkia anneta kuin reseptiä vastaan, joka pitää sitten taas hakea lääkäriltä. Kadulta saa, tosin siitä ei ole varmaa mitä pitää sisällään ja hinta on mitä on. Ainahan sitä voi myös käydä sairastavan kaverin lääkekaapilla.

Ameriikoissa on lukukausimaksut joten oppilaisiin kohdistuu suuria paineita päästä läpi tenteistä jotta pääsee jatkamaan. Jos epäonnistuu saattaa opiskelu pitkittyä uudella isosummaisella lukuvuodella. Entä jos Suomeen tulee samanlainen lukukausimaksujärjestelmä (tästäkin voisin kirjoittaa, ottaa päähän meinaan). Nytkin monella opiskelijalla on vaikeuksia suorittaa opintojaan loppuun. Haluaako valtio tehdä opiskelijoistaan tällä menolla narkkareita? Paineen lisääntyessä piristeiden käyttö saattaisi räjähdysmäisesti kasvaa ja kyllä, joillakin lääkkeillä on taipumus aiheuttaa riippuvuutta. Sain tietooni tosin, että yritetään kehitellä ihan omaa "älylääkettään", ihan oikeaan omaan tarkoitukseensa. No se on hyvä se. Oikea lääke oikeaan asiaan. Mutta sallikaa minun nauraa vielä vähän. 7. luokan englannin kirjassa oli joskus 90-luvulla hauska juttu jossa oli mainos tämmöisestä "älypilleristä" ja jo silloin nauroin (kyseessä oli siis vitsi). Enkä silloinkaan pitänyt ajatuksesta, enkä uskonut sellaista koskaan tulevankaan. Toisin kävi.

Oli artikkelissa toki myös esitetty jotain hienoa. Lentäjien ja kirurgien työskentely on jonkin tutkimuksen mukaan kuulemma nappien ansiosta saatu loistavaksi. Lentäjät ja kirurgit, jotka periaatteessa ovat vastuussa hengestäsi, niin eikö ole hienoa, että nämä tarjoavat parasta mahdollista osaamista. Toki. Mutta... on tässäkin jokin mutta. Jos itse olisin lentäjä tai kirurgi niin en usko, että silti haluaisin mitään nappeja syödä. Ja itse ainakin luotan näihin jo nyt söivät nappeja tai eivät.

"Älylääkkeet" tuskin tulee koskaan  lääkärin määräämiksi koska tietääkseni "tyhmyys" ei ole sairaus. Vai onko se? Olenko minä sairas kun en ole niin välkky kuin naapurin Jouni-Kalevi tai serkun serkku Selma-Unelma. Saatan olla akateemisesti tyhmempi mutta minulla sentään on luovuutta, toisin kuin kuivilla napinpopsijoilla.

Jos joskus keksitään ihan oma älypilleri niin minä tuskin voin asialle mitään tehdä. Varmasti on edistysaskel lääketieteessä jne. ja minä kyllä periaatteessa pidän edistysaskelista. En vain pidä ajatuksesta, että kohta ympärilläni on pelkkiä napinpopsijoita tarmonpesiä jotka vievät kaikki opiskelupaikat ja työt kun ne nytkin jo viedään ilman nappeja. "No eikö sinun sitten kannattaisi alkaa syömään niitä nappeja niin voit kilpailla samalla tasolla ja lopettaa vinkuminen?" Niin aivan! Samalla tasolla! Totta! Mutta kun minun taso on tämä missä olen enkä halua alkaa muuttamaan sitä keinotekoisesti, se on luonnotonta. Eli minut pakotettaisiin syömään nappeja joita en halua vain sen takia että voin kilpailla ihmisten kanssa joita pidän tyhmempinä kuin minä? Mutta minun pitäisi saada opiskelupaikka tai työpaikka. Dilemma. En näe tässä nyt mitään järkeä.

Voin vain toivoa, että "älylääke" ei aiheuta kauhuskenaariotani. Muuten minulla ei ole mitään vastaan sanomista. Kunhan minun ei tarvitse niitä syödä eikä se tule vaikuttamaan elämääni negatiivisesti.