Lilli on kaunis... kaikki ei vain sitä tiedä...

Monet aina kysyy miksi minulla ei ole miestä... "Miten sä voit olla vielä sinkku?" Hyvinkin yleinen kysymys. Mietitäänpä... miksiköhän?
Minusta on kiinnostuneet vain ne miehet jotka ovat useimmiten erittäin epäsopivia minulle. He eivät vain sitä näe ja ymmärrä. Ne miehet joista minä olisin kiinnostunut saattavat olla hetken kiinnostuneita kunnes löytävät jotain parempaa tai eivät huomaa ollenkaan.

Olen nätti, olen ystävällinen, tulen kaikkien kanssa toimeen, rakastan koko sydämellä ja kaikkia, yritän kaikkeni toisen hyväksi, olen rohkea (jossain määrin), en luultavasti ole kovin tylsäkään, autan aina kun voin, en pysty selittämään loppujen lopuksi sitä mitä olen, mutta en todellakaan ole samanlainen kuin millaisen kuvan olen saanut useammasta naisesta tässä lähiaikoina -_- ajattelen järjellä, sydämellä, tunteilla enkä halua loukata tai satuttaa toista.
En ole kovin älykäs aina, pidän pahan oloni sisälläni ellei joku auta minua päästämään sitä ulos, olen hieman ujo ja vaikea lähtemään, saatan joskus olla ärsyttäväkin.

"Sä olisit unelma... jollekin." Niin jollekin. Kelle? Niille jotka ovat vikitelleet minua? Kyllä varmaan. Mutta ne eivät ole olleet unelmia minulle vaan ne olisivat tuhonneet minut. Sama pätee niille jotka ovat minut torjunneet varmasti. Pitävät... mutta jokin puuttuu...

"On sääli miten rakkaus menee noin ristiin. Ettei ihminen rakasta häntä joka ihmistä rakastaa."

Kyllä minä uskon että vielä jonkun löydän. Huomannut että mitä vain voi tapahtua milloin vain. Sitä ei vain jaksaisi odottaa enää. Kaipaan miestä vierelleni. Unelmoin jo kotiarjestakin. Kiduttavaa katsoa kun ympärillä ihmiset löytävät toisensa. Mutta sellaista se on...

Etsintä jatkuu... ehkä minullekin suodaan vielä se joku...