Ja jälleen.
Oltiin Matiaksen kanssa jossa ihan ihme pelissä. Joku action tasohuone peli. Piti päästä aina seuraavaan huoneeseen jollain tavalla. Yksi oli sellainen että kun huoneeseen tuli seinät alko tulla kohti ja huoneen ovessa  oli alapuolella pieni aukko josta mahtui ryömimään. Seuraava huone oli samanlainen mutta oven aukko oli ylhäällä. Kun Matias yritti hypätä siitä ja sai otteen reunasta ovi kääntyi niin että alhaalta pääsi.
Seuraavaksi tultiin huoneeseen jossa oli ihan ihme laitteita. Vähän kuin kuntoilulaitteita mutta ne oli kaikki ihmepäin. Olisi periaatteessa pitänyt olla ilmassa. Mä melkein taitoin niskani yhdessä kun yritin sen ratkaista ja vedin mistä piti vetää ja se alkoi kulkea alaspäin. Matias putosi sitten taas toisesta ja vaikka oli pehmusteita alla niin putosi juuri niin että löi päänsä kiveen. Sitten älysimme että niissä oli piilossa vinssit jotka toivat laitteet normaaliin asentoihin ja alettiin niitä vinssaamaan.

Sitten uni vaihtui

Olin Turun kaduilla ja mun kulkuneuvo oli joku ihme kirjahässäkkä joka toimi vähän kuin skeittilauta tai potkulauta. Sillä kuljin Linja-autoaseman tienoilla. Yritin päästä jonnekin. En päässyt kääntymään mistä tavallisesti olisi päässyt. Ja kun vihdoin pääsin sinne minne yritinkin niin eikös edessä ollut kolme mummoa ja yksi pappa rollaattoreidensa kanssa valoissa. Siis autotiellä! Jostain kumman syystä nää mummot alko peruuttaa jonossa ja itsekin hetken peruutin kun pappakin peruutti (oli minu edessä). Mummoilla ei ollut mitään syytä peruutella, se vain oli heistä hauskaa. Pappa sanoikin niille sitten suorat sanat ja mä pääsin valojen virheiksi vaihtuessa ohittamaan ne. Mutta mun "kirjahäkkyrä" oli taas ihan tavallinen kirja ja se ei kulkenut joten mä aloin juosta. Pystyin juoksemaan hengästymättä ja väsymättä ja aika kovaa pitkänkin matkan. Ja tarkoitus oli mennä Adikselle. Tosin mietin että mahtaakohan se päästää mua sisään ja kun on niin pimeetä ja se asuu niin kaukana että mä en jaksais lähteä takasinpäin.

Sitten sekin loppu.