21.5.08
klo 23:52

Taas tuntuu kovin yksinäiseltä. Selitystä kiitos. Seppälässä. Täällä mukava olla. Mutta nyt alko täälläkin. Mikä siinä on että tällä hetkellä tuntuu tosissaan siltä että kaikki pikkuhiljaa hylkää jollakin tapaan. Sinkkunakin kohta vuoden. Vaihtoehtoja oli montakin mutta mulle sopivia ei. Yhdessä vaiheessa oli tungokseksi asti ehdokkaita ja nyt ei ketään missään. Ja tosiaan ne kaveritkin. Olenko mä muuttunu niin paljon että sen takia olisin jäämässä yksin? Aina välillä tuntuu myös hyväksikäytetyltä. Mitä jotkut musta vielä haluaa? Ja haluaako ne mitään muuta kuin sitä yhtä? Onko ne vaan siinä mielessä? Ja ennen kaikkea, mitä ne ihmiset joista välitän ajattelee? Mä luulen että olen muutamalle vain yhden illan juttu. Mikä sinänsä todella harmi koska jotkut ovat oikeasti mukavia ja löytää melkein sielunkumppaneitakin. Ottaa niistäkin sitten selvää. Kysymällähän se selviäis mutta miksi se on niin vaikeaa?
Tiiättekö mitä mä kaipaan? Oon periaatteessa aina kaivannu. Sitä idyllikuvaa maalla mikä mulla on päässä. Kaveriporukka, kesäpäivä, pellonreuna, ei nykyajan vouhotuksia. Synnyin aivan väärään aikaan. Kaipaan seikkailuja, ystävien kanssa. Pitkä kuuma kesä... taas alan unelmoida leffa idylliä ja tunnelmaa.
Pystynkö mä enää saamaan sitä idylliä?

Tänään nyt:

Tuollaista mietiskelyä siis Seppälässä.
Tapahtus siellä kaikkea muutakin. Oli taas mukavaa.
Parhaan ystävän kanssa hyvin paljon. Unelmoitiin samasta idylli kuvasta ja porukasta. Keksittiin tempauksia mitä olis kiva tehdä porukan kanssa. Kuten esim. pitää jamit keskellä Ukin toria ^^ tai lähteä ykskaks vaan vaikkapa Kaukjärvelle grillaan niinkuin ystävän pikkuveli tekee kaveriporukan kanssa. Soittelevat vaan ihmisille että mennään grillaa. Sitten hakevat grillattavaa ja juotavaa ja menevät Kaukjärvelle. Sitä kaipaa itekin. Ei suunnitelmia. Vaan menemistä. Yhdessä.
Mä en koskaan ole sellaista periaateessa harrastanu. Koska ei oo ollu muuta kuin kaksi parasta ystävää. Niitten kanssa kyllä tehty extempore juttuja aina välillä. Mutta siitäkin aikaa miljoonia vuosia. Ja Kaarinassa koskaan sellasta tapahtunu. Kun mä vihdoin pääsin porukkaan mukaan niin olivat jo sen verran "vanhoja ja väsyneitä ja kyllästyneitä" ettei kukaan voinu lähtee mihinkään ilman viikon varotusaikaa jos sillonkaan ja ihmiset oli töissä ja "rahapulassa". No ne on menny muksusta asti. Mutta tosiaan minä en. Juomisenkin alotin vasta 16 vuotiaana. Ja nyt harmittaa.
Okei myönnän että omakin aika on tällä hetkellä rajallista kun niin paljon kaikkea. Mutta joistakin asioista voi luistaa. Ja jos nätti päivä niin ei muuta kuin pirautus ja minä olisin valmis lähtemään :D
Tai jos minä pirauttaisin. On vain se ongelma että en oikeen tiiä kenelle pirauttaa aina välillä -_- Ukissa voi aina pirauttaa parhaille ystäville ^^
Juhannuskin tulossa... vaikeeta aikaa sekin :( Tiiän keiden kanssa haluaisin olla mutta jo kerran porukoiden sekoittaminen epäonnistui. Ja korvessa olis vaikeempaa tilanne korjata. En sitten tiiä mitä teen Juhannuksena. Tiedän mitä en halua tehdä.
No eiköhän kaikki taas järjesty... niinkuin viime vuonakin.