Minuu alkaa vaan suututtaa kun luen tätä ^^' En ehtinyt lukemaan kaikkia viestejä loppuun (pääsin sivulle 6) kun kone päätti että minä en lue enää enempää. Ja ehkä hyvä niin. Alkoi vaan niiiiiin paljon ärsyttämään ihmiset ja niiden tyhmyys taas vaihteeksi. Tuolla oli monta hyvääkin mutta myös monta älytöntä argumentaatiota. Sentään löytyi puolesta ja vastaan  ihan hyviä argumentointeja. Mutta alkoi silti harmittamaan. Tässäpä teille linkkiä sivuille

Niin ja sanottakoon tähän tosiaan että minä olen sillä kannalla, että abortit on hyvä juttu. Siis siinä mielessä että jos sellaisen haluaa niin senkun ja jos ei halua niin sitten ei halua. Ehkäisymenetelmänä (ainoana sellaisena) ei ole hyvä tietenkään. Mutta jokaisella on kuitenkin omat syynsä siihen, jotka varmasti ovat sen ihmisen tilanteen ottaen huomioon juuri oikea sillä hetkellä, sen ihmisen mielestä. Siinä vaiheessa on toisen turha tulla sanomaan että ei kun teet näin. Toinen ihminen voi nähdä tilanteen eri tavalla mutta sekin on täysin omista kokemuksista, elämänkatsomuksesta ja uskomuksista johtuva katsanto tapa. Lopultahan eläähän jokainen ihminen tässä maailmassa niinkuin itse ajattelee että on "oikein" elää. Toisen mielestä on oikein auttaa hätääkärsiviä, toisen mielestä on oikein eliminoida alempiarvoiset ihmiset maan päältä. Toisen mielestä on oikein syödä sikaa, toinen näkee taas oikeaksi lehmien palvomisen. Toisen mielestä on oikein hyväksyä abortti, toinen vastustaa sitä henkeen ja vereen.

Mitä voi sanoa... olemme erilaisia. Ei ole yhtä ainutta oikeaa. On olemassa moraalikäsitys mutta sekin on häilyvä ja erilainen heti kun astutaan toiseen maahan... ehkäpä jo toiseen paikkakuntaan... naapuriin. Meneppä kysymään naapuriltasi ihan mistä asiasta tahansa niin huomaat että joko tämä on ihan eri mieltä sinun kanssasi, samaa mieltä tai sitten on jotain samaa mutta jotain eriäkin. Mielipideasia... eihän niistä voinut kiistellä? Itseasiassa ne ovat niitä asioita joista ainoastaan kiistellään.

Elämme dilemmassa. En voi kertoa mitä pitäisi tehdä. Ihmisten on hyvä päättää itsestään ja ihminen varmasti haluaakin päättää itsestään. Mutta välillä on asioita joita olisi hyvä "päättää" ihmisten puolesta. Joita ei tosin kannata antaa ainakaan tiettyjen ihmisten päätäntävaltaan. Historiasta voimme oppia että mielivaltaisia ihmisiä on (ja tulee olemaan) päättämässä ja se heijastuu lopulta jokapuolelle.

Mutta palatakseni tästä suuremmasta ongelmakysymyksestä pienempään aborttikysymykseen jota nyt paisutellaan aivan järettömiin sfääreihin juurikin edellisen dilemman takia; jos nyt kävisi niin että olisinkin raskaana niin abortin tekisin. Miettisin varmasti hetken vielä paremmin ja miehen kanssa juttelisin ja ottaisin selvää toimenpiteestä ja riskeistä mutta uskon silti päättyväni aborttiin. Asun äitini kanssa, mies opiskelee, en itse ole töissä, en omista ammattia, minulla ei ole työkokemusta, elän oikeastaan "parhainta aikaani nuoruudesta", edessäni on suunnitelmia joihin liittyy opiskelu ja itselle ammatin saanti, rahaa ei ole eikä tule olemaankaan "hetkeen" ainakaan (ellen lottovoittoa saa, tosin en lottoa) , tukia on vähän ja niitä tulisin saamaan vähän jos lainkaan, säästöjä ei ole, perheenjäseniltä ei raha-apua kun ovat vaikeuksissa jo itsekin, omasta henkisestä hyvinvoinnista ei voi mennä takuuseen tällä hetkellä, ei myöskään fyysisestä. Toisinko siis lapsen tällaiseen maailmaan? Minulla ei olisi lapselle tarjottavaa. Muuta kuin ehkä rakastavat vanhemmat, ja sekin ehkä. En voi luvata että jaksaisin ja olisin "valmis" vanhemmuuteen (onko siihen koskaan valmis?). Tiedän tapauksia kun lapsi on hankittu, vahingossa, ja eletään niin että juuri ja juuri saadaan lapselle ruokaa. Hyvä se on hyvin toimeen tulevien sanoa, että lapsi ei ole taloudellinen rasite tai muuten ongelmallinen asia (voit etsiä tästä blogista kirjoituksen Hyssälän kommentista kun kehotti opiskelijoita lapsentekoon). Toista se on kun aletaan katsella tavallisten duunarien elämää varsinkin näin ihanalla lama aikana. 

Ja minusta tuntuu että taas eksyin aiheesta. Mutta kunhan puhun taas suuni puhtaaksi. Vaikka asiasta olisi minulla kyllä paljon muutakin sanottavaa. Mutta tällä hetkellä olen nyt laiska enkä jaksa yksinkertaisesti kirjoittaa. Enkä vaivata päätäni koska minua alkaa vain suututtamaan entistä enemmän mitä enemmän alan sitä pohtimaan.

Siispä tässä teille loppukevennys nro 1   ja nro 2

(sivuutin kokonaan nämä ah aina niin ihanat uskovaiset koko jutusta mutta jos olisin niistä alkanut taas sanottavani sanomaan en pääsisi ikinä nukkumaa ^^' siitä ehkä joskus myöhemmin...)