Hyvä aloitus blogille: Vuodatus. Mutta eikös tämä ollutkin vuodatus.net?

En ymmärrä miksi minua väsyttää koko ajan. Kaksi viikkoa jo ollut niin, että jos tuota haukkua ei olisi tuossa aamulla potkimassa minua ylös en pääsisi ylös millään. Ja vaikka otetaan välikuolemat lenkin jälkeen niin silloinkin on vaikeaa päästä ylös vaikka kello olisi kohta jo kaksi -_- Ei voi käsittää.
Kevätväsymys? Ehkä.
Kaveri kysyi, että onko jotain sellasta sattunut joka masentais tai tekis surulliseksi.
Ei oikeestaan. Ainahan mulla on vakio masennus ja surune olo.
Juuri tuossa eilenkin bussissa ollessani meinasi itku tulla. Enkä tiedä että mistä syystä edes. Mutta toissa päivänä sitten taas kaikki oli todella hyvin. Ja ainahan minua väsyttää. Mutta nyt vain 24/7. Ja harmittaa. Kun on tuo koirakin tuossa. Eikä se ole kuin maanantaihin asti ja minä olen väsynyt kuin mikäkin. Seuraavan kerran sitäkin näkee joskus miljoonan vuoden päästä. Huono omatunto siis.
Ja mitä enemmän tätäkin alkaa taas miettiä, sitä enemmän tulen surulliseksi.
Tänään pitäisi jaksaa mennä palaveriinkin mutta jostain kumman syystä ei vain jaksaisi.
Ja kun oon fyysisesti väsynyt kohta alan olemaan myös henkisesti enemmän väsynyt. Ja sitten ei ole enää kellään mukavaa. Koko viime kuukauden menin joka paikkaan ja joka viikonloppu oli jotain. Mahtaisikohan se nyt kostautua? Ne lukemattomat huonosti nukutut yöt. Mutta luulisi että ne olisi kostautunut silloin kun oli? Ei kai nyt enää. Nyt ei ole ollut pitkään aikaan oikeastaan mitään aktiviteettia. Tai sellaista mitä oli viime kuussa. Sekin on vähän jännä. Tottusi jo siihen. Nyt kuolee myös tylsyyteen. Mutta ei sekään ollut hyvästä että koko ajan oli jossain menossa. Vaikka siihen vähän taisi tottuakin. Minulla kun on aina niin pirun tylsää.
Mutta kaipa sitä sitten pitää vaan nukkua. Ei tähän hätään keksi mitään muutakaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin että tapahtuu jotain jännittävää niin minäkin heräisin taas. No tapahtuikin. Mutta ne on näitä kausia taas että hetken jotain jännittävää, tylsää, sitten taas yhtäkkiä jotain jännittävää, taas tylsää. Saa nähdä kuinka kauan tämä tylsä jakso taas kestää. Toivon mukaan ei kovin pitkää. Näinä jaksoina meinaan palaan taas samaan lähtökohtaan mistä olen itseni nostanut kauhealla vaivalla ylös taas kerran. Ei jaksaisi taas uudestaan alkaa nostamaan mutta kaipa se on taas pakko.

Mut nyt loppu valivali tältä päivältä. Tai ainakin tältä kerralta. Jatketaan sitten taas myöhemmin. Kuten arvata saattaa ei meinaan jaksa. Haluais kirjoittaa kaikki tuntemukset taas tällä kertaa mutta ei vaan jaksa -_- Näin siis tällä kertaa.

np. Sonata Arctica - Last Drop Falls

-Lilli-