Ekaks Heidin vanha exä, Danskun isä, kait raiskas mut O_o ei mitään hajua. Sitten seuraavaksi mä saankin jo vauvan. Syntyy ihan yhtäkkiä (banda syntymä  ) ja Heidi on pirun vihanen. Sano että oishan tää pitäny arvatakin kun Marko tulee meiltä hymyssä suin ja Dansku säteilee että se saa pikkusiskon/veljen ja mä oon talossa. Se vaan että muksu on ihan vaalee ja jossain kuvassa tossa unessa Marko on tummaihonen (ei siis oikeesti oo) joten mä uskon vakaasti että muksu on sun. Sit mää muutankin jonnekin ihan outoon taloon. Ensinnäkin se on ihan sika iso! Ei siin oo kun kolme huonetta ja yks kämänen keittiö. Sinne mennäänkin toisen talon sisäkautta. Se on aika nuhjusen näkönen ja siellä on huonekaluja valmiina. Mut siinä on hienoja kohtia siinä kämpässä. Kovin nuhrusen ja vanhan näköstä aina välillä ja löydän edellisen asukkaan juttuja laatikoista ja keittiössä ei oikeen oo mitään kunnollisia ruokailuvälineitä. Vauvaa pidetään jossain ihme pussissa (sitä kuljetetaan siinä) ja äiti tuo mun tavaroita ja mä hätäännyn että missä vauva ja siellä se on tavaroiden seassa. Nukkuu kuin tukki. (on nukkunu koko ajan. Kun ekaa kertaa näin niin sillon hiukan leikkisin vaavin kanssa ja oli hereillä ja nauro). Siellä makuuhuoneessakin oli kolme eri sänkyä. Oli tosi venkuran näkönen yhdenhengen sänky, tosi pieni ja puinen yhdenhengensänky sekä vähän sen näkönen parisänky kun iki-iäkkäällä oli mut vaan petivaatteilla (sen verran ohut kuitenkin et tais olla vaan heiniä alla). Sit yhtäkkiä mä oon jossain ihme toimisto/laiva jutussa jossa robotit jahtaa kaikkia ja yrittää tappaa. Monta ne ehtii tappaakin ja mä juoksen karkuun ja löydän jonkun paikan millasta ees tienny siellä olevan. Robottitehdas. Mä pääsen karkuun ja sitten seuraavaksi mulla on joku virkailija mukana tutkimassa paikkoja. Ei näy enää ruumiita mutta vahingossa joudutaan johonkin junan tapaseen joka kiidättää meiät läpi robotehtaan. Virkailija on heti että JAHAS! Mikäs tää tämmönen on. (sillä äänellä että nyt saatiin nää tyypit nalkkiin laittomuuksista). Mä sanon että ei mitään hajua, löysin itekin paikalle vasta teurastuksen aikana enkä tienny mikä tää on. Tullaan kohtaan jossa on pirusti jotain mustaa höyryä ja pidätetään hengitystä kun se on myrkyllistä. Tullaa jollekin ovelle ja sitten yksi pikkurobo herää henkiin ja tulee kovaa vauhtia meitä kohti. Väistetään ja se jotenkin rikkoutus. En muista miten. Seuraavaksi ollaankin jo jossain asemalla ja mä kattelen kuvia kuolleista työtovereista kun ne on aika pahasti silpottu ja selitän jotain. Oon kait ainut eloonjääny.
Eikä siinä vielä kaikki. Sitten mä oon jonkun porukan kanssa Haltiatiellä. On pimeetä ja yksi porukan tyyppi menee toista kautta kun mistä muut. Varotan sitä että ei kannata kulkea pimeässä yksin (jotenkin se oli joku Hopsu repla ja sanonkin siitä että mä muistan kohta kaikki replat siitä) näen kun tää yksi katoo puskien taakke. Se oli siinä vaiheessa sakemanni. En tiä oltiinko muutkin koiria. Tullaan meiän vanhalle talolle ja jäädään ulos odottamaan tätä yhtä. Kaksi varpusta tulee siihen ja sanon niille että anteeksi nyt mutta mulla ei oo antaa niille mitään tänä vuona. On talvi siis. Sitten se sakemanni ilmestyy mutta se on naapurin puolella mutta todetaan että eikön se olikin vaan naapurin sakemanni ja sitten ilmestyykin jo meiän ystävä. Jotain fixataan vanhaa asuntovaunua. Tarkotus on viedä joku perhe elämysmatkalle sillä. Johtajana on joku Mikko Repo tai sit se oli Kouki... en muista enää. Sitten lähetäänkin. Joona (välillä Eetu) toimii kuskina, minä keskellä ja tää Mikko on mun vieressä. Se selittää meille miten se huijaa tota perhettä että ei me minnekkään lomapaikkaan olla menossa vaan Kaukjärvelle. Minä sanon kuskille että kääntyy haarasta vasemmalle ja tönäsen Mikon pois autosta ja annan ohjeita kuskille minne mennään. Minä halusin tarjota perheelle vielä jotain joten aattelin viedä ne Haukharjaan. Yhdessä risteyksessä on joku nainen ja se meinaa kaatua ja mä otan sen kiinni ja se on ihan täpinöissään siitä ja yrittää alkaa vikitellä mutta me jatketaan matkaa. Minä kerron perheelle tilanteen ja ne on tosi pettyneitä. Ehdotin niille että mennään haukharjaan tai santtioon mutta eivät innostuneet mistään. sanoin etten tiiä muita paikkoja mihin vois lapsiperheen viedä.